Viva Erotica
12.-15.5.2016

VE
Toista kertaa järjestettävä Viva Erotica tuo Helsingin kevääseen aimo annoksen häpeämätöntä nautintoa. Tapahtumaan ja kaikkiin elokuviin on 18 vuoden ikäraja. Elokuvat on tekstitetty englanniksi.

The second edition of Viva Erotica Festival brings a dose of shameless pleasure to the spring in Helsinki. The age limit for the event and all screenings is 18 years. The films have subtitles in English. Please scroll down for more information in English.

Facebook
www.vivaerotica.fi

***

 

12.5. TORSTAI: TUHMAT TANSKALAISET

18:00 Venom
20:00 Treats from the Candy Store
22:00 The Daughter: I, a Woman Part III

Myyttisellä 60-luvulla ihmemaa nimeltä Skandinavia piti muuta maailmaa otteessaan: se lupasi pitkiä, vaaleita, rakastajansa itsenäisesti valitsevia kotirouvia, ja liberaaleja piiputtelevia porvarismiehiä joiden suurimpana ilona oli saattaa naisensa orgastiseen auvoon. Skandinavia oli taivas maan päällä, seksuaalisen vapautumisen huvipuisto. Tämän maagisen maan – Tanskan tai Ruotsin, riippuu keneltä kysytään – pääkaupunki oli Kööpenhamina. Sieltä alkaisi vallankumous!

Tällainen puhe kuulostaa tietenkin nykypäivänä hellyttävän harhaiselta. Kuitenkaan ilman tanskalaisten hulluutta leffaorgiamme eivät yltäisi siihen mihin ne yltävät nyt. Juuri tanskalaiset keksivät ja kehtasivat sotkea keskenään pornon ja reippaan koko perheen viihteen.

Tanskalaisten vapaudessa oli kuitenkin myös jotain vaikeaa ja ristiriitaista. Esimerkiksi Knud Leif Thomsenin Gift (1966) esitti kyllä alastomuutta ja suoraa seksiä, mutta paksuilla autoritaarisilla rakseilla sensuroituna. Tätä elokuvaa pidetään nykyään tärkeänä askeleena kohti sensuurin loppumista Tanskassa. Dolly Kuhnin kuratoima lyhytelokuvakatsaus Treats From The Candy Store avaa kehityksen seuraavaa vaihetta. Päivä päättyy Mac Ahlbergin aikuistumistarinaan The Daughter: I, a Woman Part III (1970).

Venom
(Gift; Knud Leif Thomsen; 1966; 35mm; 96min)

Tanskan versio Teoremasta (1968), kaksi vuotta etuajassa! Per, nuori hedonistiuros parinvaihtopiireistä, ottaa valtaansa keskiluokkaisen perheen: ensin naidaan perheen tytärtä kameroiden edessä, sitten kutsutaan äiti katsomaan filmejä tekijän seurassa… Thomsen oli provokaattori, joka nautti saadessaan laittaa kansakunnan tilille sen ylimielisyydestä ja kaksinaamaisuudesta.

Treats From the Candy Store
(8mm; 80min)

Kun sensuurista luovuttiin vuonna 1969, Tanskan pornontekijät laittoivat isompaa vaihdetta silmään. 8-milliset panolyhärit olivat kultakaivos: niiden tuottamiseen kului kruunuja vain kourallinen, ja ne saatettiin myydä valtavilla summilla. Tuotokset olivat laadultaan vähintäänkin vaihtelevia: Color Climax filmeillään (surullisen)kuuluisiksi tulleet Peter ja Jens Theander tapasivat suoltaa ronskia ja järkyttävääkin kamaa; Ole Egellä oli taipumusta pikkutuhmaan kansanomaisuuteen; ja Lasse Braun sai pornon näyttämään tyylikkäältä ja hienostuneelta. On muistettava että viimeisin herroista oli italialainen – mikä on vain sattuva esimerkki siitä, millainen vaikutus Tanskalla oli kaikkialla Hong Kongin ja Los Angelesin välillä. Dolly Kuhnin upea valikoima antaa hyvän yleiskuvan tanskalaisesta 60- ja 70-luvun seksifilmeistä.

The Daughter: I, a Woman Part III
(Tre slags kærlighed; Mac Ahlberg; 1970; 35mm)

Itsensä löytävät naiset olivat 60- ja 70-lukujen pornon vakioaiheita. Teinineitsyet oppivat olemaan kullilta toiselle kulkiessaan ja tympääntyneet kotirouvat muuttuvat kummasti kuumemmiksi kokeilun kautta. The Daughter: I, a Woman Part III kuuluu kumpaankin kategoriaan: siinä tytär lähtee seksiin tutustumisen tielle löydettyään äitinsä vieraan miehen alta – ja äiti kyllä muistaa liiankin hyvin millaista elämä oli kun hän oli nuori… Hienovaraiset vivahteet tekevät tästä Mac Ahlbergin tuotannon parhaimmistoon kuuluvasta elokuvasta tunteellisen ja vangitsevan kokemuksen.

***

13.5. PERJANTAI: VAALEANPUNAISIA UNELMIA

19:00 Tokyo X Erotica
21:00 Underwater Love (Onna no kappa)
23:00 An Aria on Gazes (Uwaki-zuma : Chijoku-zeme)

Monen vuosikymmenen ajan japanilaista elokuvaa hallitsi seksi. 1970- ja 80-luvuilla seksifilmit kattoivat lähes kaksi kolmasosaa elokuvien vuosittaisesta tuotantomäärästä. Näistä suurin osa oli pink eigaa: erikoistuneille teattereille tuotettua pehmopornoa, jota näytettiin yleensä kolmen tunninmittaisen pätkän näytännöissä. Perinne jatkuu edelleen. Pink eigan erikoisuutena voidaan pitää sen erityistä suhdetta avant-gardeen ja undergroundiin. Jo 60-luvun puolivälissä ohjaajat käyttivät pink eigan suomaa tilaa kokeilevaan työhön – sekä poliittiseen että muodolliseen. 80-luvun aikana pink eigasta muodostui jonkinlainen turvapaikka taiteellisesti seikkailunhaluisemmille. Vaikkapa Zeze Takahisa (Tokyo X Erotica, 2001) onnistui luomaan buddhalaisia elokuvia, joissa yhdistyvät huoleton vakavuus ja muodon kokeellisuus. Seuraavassa sukupolvessa Zezen oppilas Imaoka Shinji otti aiheekseen teini-iän kömpelyyden ja melankolian. Tulokset olivat joskus hämmentäviä, kuten hänen pääteoksensa, camp-söpöilevä musikaali Underwater Love (2011) osoittaa. Imaokan toinen opettaja ja Zezen toveri Satō Hisayasu tuli 80-luvun festivaali- ja art-house-piireissä tunnetuksi haastavista sadistisen ja masokistisen kaipuun kuvauksistaan. An Aria on Gazes (1992) päättää perjantain ja johdattelee kohti Peter Stricklandin valikoimia aarteita.

Tokyo X Erotica
(Tōkyō X Erotica; Zeze Takahisa; 2001; 35mm; 77min)

Kumpi aika käy pitemmäksi: aika ennen syntymää vai aika kuoleman jälkeen? Zezen elokuvia hallitsevat usein tällaiset kysymykset. Hänen vuosituhannenvaihteen tutkielmansa Tokyo X Erotica on toisaalta henkistynyttä tieteisfiktiota, toisaalta poliittista fantasiaa. Matkalla tulevaisuudesta menneisyyteen kohdataan mm. persepanoihin mieltynyt jälleensyntymäjänis ja muita taivaallisia ja demonisia hahmoja – usein täysin kohtuuttomissa seksitoimissa, joissa saatetaan vaikkapa ruiskutella värikkäillä muovisilla spermapyssyillä. Kaikki tämä liittyy tietenkin terroristi-iskuun, jossa eräs nuori mies kuolee – ja hänen ystäviensä surutyöhön.

Underwater Love
(Onna no kappa; Imaoka Shinji; 2011; 35mm; 87min)

Kalatehtaassa työskentelevän Asukan on määrä mennä naimisiin pomonsa kanssa. Käy kuitenkin niin, että paikalle ilmestyy hänen vanha kouluihastuksensa Tetsuya – joka on kuollut seitsemäntoista vuotta aiemmin. Tetsuya on syntynyt uudelleen kappanakappa on japanilaisesta kansanperinteestä tuttu olento, jolla on kilpikonnan kuori, linnun nokka, kolme peräaukkoa ja päälaellaan pieni kulhonkaltainen kuoppa, joka on aina pidettävä vedellä täytettynä. Kaksikon rakkaus osoittautuu kestäväksi – mutta kahden maailman asukeista toisen on kuoltava, jotta yhteiselo voi jatkua ikuisesti. Tämä on hienointa Imaokaa: hellä, lumoava, mieletön ja ennenkaikkea suloinen elokuva. Tanssia, laulua ja naimista – kaikki mitä elämässä tai elokuvassa tarvitaan!

An Aria on Gazes
(Uwaki-zuma: Chijoku-zeme; Satō Hisayasu; 1992; 35mm; 64min)

Salaperäinen mies nimeltä Takano pitää seksiklubia, jossa naiset huumataan Halcionilla uneen jotta heitä voitaisiin sitten vapaasti kiihottaa. Aihelma on tuttu jo Kawabata Yasunarin romaanista Nemureru bijo (1961), jota voidaan pitää japanilaisen nykykirjallisuuden merkkiteoksena. Siinä missä nobelisti tyytyy pohdiskelemaan miehisen voiman katoavaisuutta, Satō lähettää henkilöhahmonsa yhä oudommiksi muuttuviin kohtaamisiin – ovatko ne todellisia vai kuviteltuja, märkiä unia vai painajaisia, kukapa tietää. Postmoderneja ironioita tihkuva mestariteos, joka häikäisee kyynisimmänkin katsojan odottamattomilla kuvillaan ja ideoillaan.

***

14.5. LAUANTAI: PETER STRICKLANDIN VALIKOIMA

17:00 Peter de Rome: The Grandfather of Gay Porn
19:00 Thundercrack
22:00 Seduction: The Cruel Woman
00:00 Mano Destra

Joitakin viikkoja ensimmäisen Viva Erotican jälkeen törmäsimme Peter Stricklandiin sveitsiläisellä festivaalilla. Viva Erotican ohjelmalehtinen ihastutti häntä kovin, joten kysyimme: Haluaisitko tulla vierailevaksi kuraattoriksi ensi vuoden orgioihin? Kysymysmerkin yhä leijuessa ilmassa hän vastasi säihkyvin silmin: Kyllä! Niinpä hän on kanssamme, kertomassa valinnoistaan, joista jotkut – kuten vaikkapa Cleo Übelmannin Mano Destra (1985) – liittyvät suoraan hänen omaan tuotantoonsa. Stricklandin ohjauksessa pääsemme tutustumaan elokuvaan, jossa kaikki genren, pornon ja taiteen rajat katoavat (Peter de Rome, the Grandfather of Gay Porn, 2014; Ethan Reid); jossa campin ilomielisestä maailmasta tulee panseksuaalisen leikin ja positiivisen perversion pesä (Thundercrack!, 1975; Curt McDowell); ja jossa valtapelit osoittautuvat hellyyden muodoksi (Verführung: Die grausame Frau, 1985; Monika Treut & Elfi Mikesch).

Peter de Rome, the Grandfather of Gay Porn
(Ethan Reid; 2014; DCP; 97min)

Peter de Romen homopornolle ei löydy haastajaa. Hänen tyylikkäät tarinansa ovat joskus uhkaavia ja joskus keveitä: komeat miehet kohtelevat toisiaan kauniisti, silloinkin kun heidän käytöksensä riettaus lähestyy irstautta. Heidän minäkuviinsa kuuluvat oleellisesti muoti ja ikiaikainen kauneus. Ethan Reidin dokumentti on todellisen cinefiilin teko. On myös mainittava, että elokuvan tuottaja David MacGillivrayn kirja Doing Rude Things: History of British Sex Film, 1957-81 (1992) on edelleen merkittävä teos alallaan. Nämä ihmiset todella tietävät mistä puhuvat!

Thundercrack!
(Curt McDowell; 1975; 16mm; 120min)

Upea camp-hässäkkä: hetero- ja homopornoa, mystinen talo, ryhmä toisilleen vieraita ihmisiä löytämässä ennenkokemattomia intohimoja. Genren rajat kaatuvat väistämättä rytäkässä, jossa melodraaman nyrkki kohtaa kauhuroskan perseen, vulgaari komedia nuolee trillerin pillua, ja nurkissa väijyvät vanhat pervot musikaali ja animaatio. Curt McDowell oli homon avant-garde-elokuvan nero, karmean maun ja räikeiden eleiden suurmestari, jonka banaalia ja eksentristä yhdistelevä näkemys oli liian outoa jopa 70-lukulaisille.

Seduction: The Cruel Woman
(Verführung: Die grausame Frau; Monika Treut & 1985; Elfi Mikesch; 35mm; 84min)

Leopold von Sacher-Masochin kuolematon tarina, Venus im Pelz (1870), uuden saksalaisen elokuvan tyyliin: pistävää, posketonta, ehdottoman tyylitajuista psykodraamaa. Dominatrix-Wandan performanssitaiteeksi muuntuneissa sessioissa nähdään orjana muunmuassa Peter Weibel, suuri taidepersoona, jonka tällä kertaa on nieltävä kaikki; ja Udo Kier, jonka Gregor on mahdollisesti elokuvahistorian mieleenpainuvin. Loppu on silkkaa petosta ja tosirakkaudelle antautumista.

Mano Destra
(Cleo Übelmann; 1985; 16mm; 60min)

Elokuva-alan tähdenlento Cleo Übelmann, Mano Destran tähti ja auteur, on tehnyt vain tämän yhden elokuvan. Teos eli lyhyen hetken 1980-luvun hohteessa vain kadotakseen uudelleen – mitä ei voi pitää elokuvan itsensä vikana, näyttäähän Mano Destra tänä päivänä paremmalta kuin koskaan. Teos kiiltää jäisenä ja ankarana, muodoltaan kunnianhimoisena ja voimakkaana, älyllisesti vaikuttavana. Lesboerotiikan klassikko, joka jättää taatusti jälkensä.

***

15.5. SUNNUNTAI: AMERIKAN HELLYYS

15:00 Lonesome Cowboys
17:00 Cine-Nudes by James Herbert
19:00 Beneath the Valley of the Ultra-Vixens

Siinä missä tanskalaiset tekivät pornosta kansanviihdettä, amerikkalaiset mullistivat taide-elokuvan kenttää. Hyvän ja huonon maun rajat olivat toki jo valmiiksi melko hämäriä – innostuihan Andy Warholkin Mac Ahlbergin elokuvasta Jeg – en kvinde (1965) niin, että teki sille oman tribuuttinsa (I, a Man, 1967). Orgian päättäminen amerikkalaisiin aarteisiin lienee oikein ja kohtuullista. Warholin täytyy tietenkin olla mukana: hänen kulmikas mutta raukea spagettiwestern-tuotoksensa Lonesome Cowboys (1968) on pop-herkkua cinefiileille. James Herbertin tuotantoa esittelevässä katsauksessa nähdään kuvataiteiden ja elokuvan estetiikkaa yhdistäviä lyhytelokuvia: Herbert ei neljän vuosikymmenen aikana ohjannut mitään muuta kuin alastonkuvauksia. Hänen luonnosmaisissa filmeissään tyrmäävien kauniiden nuorten kuvat tuovat yhteen hetken innoituksen ja ikuisuuden kaipuun. Orgiat päättyvät ihanaan pöljyyteen: Russ Meyerin Beneath the Valley of the Ultra-Vixens (1978) on kuumeisen editoinnin ja absurdien kuvankäänteiden juhlaa, ja samalla ylistyslaulu melonien mehukkuudelle. Mestarilta saamme kotisänkyyn viemisiksi yläpainoista filosofiaa ja narttujen viisautta.

Lonesome Cowboys
(Andy Warhol; 1968; 35mm; 109min)

1960-luvun lopulla Warholin elokuva on löytänyt uudelleen tarinankerronnan ilot. Supertähdet poseeraavat ja astahtelevat, tiputtelevat ilmeisen hetkessäsyntyneitä repliikkejä, päätyvät merkityksellisten aukkojen ja outojen murtumien tauottamiin dialogeihin. Kaikesta tästä huokuu lähes kestämätön tarkoituksellisuuden paino – jopa ladosta laitumelle kävely vaikuttaa kovan luokan coolness-harjoitukselta silloin kun kävelijänä on Joe Dallesandro tai Taylor Mead. Warholin (ja käsikirjoittaja-ohjaaja Paul Morrisseyn) tyylistä saa jonkinlaisen käsityksen, kun maalaa mieleensä päättömän, hormonihuuruisten lehmipoikien täyttämän ja lähes naisettoman länkkäriversion Romeosta ja Juliasta. Yksi filmin työnimistä oli muuten The Glory of the Fuck!

Cine-Nudes by James Herbert
Night Horse (1976; 16mm; 38min)
Automan (1988; 16mm; 20min)
Kolja & Sana (1995-96; 16mm; 25min)

60-luvun puolivälistä alkaen James Herbert keskittyi elokuvissaan vain yhteen lajiin: alastonkuvaan. Tässä valinnassa hän on ainoa laatuaan. Hän löysi mallinsa lähiympäristöstään: ensin ystäviä, myöhemmin opiskelijoita ja heidän ystäviään. Mallit olivat iältään aina kahdenkymmenen pinnassa. Herbertin ja mallien väliseen sopimukseen kuului, että tapaamisissaan he improvisoivat ennaltasovitun teeman ympärillä, käyttäen apunaan sekä ympäristöä että toisiaan – ja kun materiaali oli kuvattu, Herbert katosi studioonsa sommittelemaan siitä herkkiä, kauniita, vietteleviä kudelmia. Tunnelmiltaan nämä lyhytelokuvat ovat hyvinkin vaihtelevia: Automan (1988) muistuttaa Beckettistä, kun taas Kola and Sana (1996) on pesunkestävää teinileffaa.

Beneath the Valley of the Ultra-Vixens
(Russ Meyer; 1978; 35mm; 98min)

70-luvun lopulla pelkät isot tissit eivät enää riittäneet säväyttämään, joten jopa Russ Meyer, joka oli mieluummin vihjaamiseen kuin näyttämiseen mieltynyt, joutui tuottamaan rajumpaa tavaraa. Uransa pornografisimmassa elokuvassa hän päästi mielikuvituksensa täysin riehaantumaan. Radiosaarnaaja Eufala ratsastaa Martin Bormannilla ruumisarkussa! Lavonia etsii vaginaalista seksiä ja päätyy meksikolaiseksi strippariksi ja käyttämään sukkaa kondomina! SuperSoul Itävallasta ällistyttää katsojat!! Meyer oli surrealisti, joka nautti mittasuhteiden vinksauttamisesta – kaiken oli oltava suurempaa, äänekkäämpää, vulgaarimpaa ja siten ylevämpää kuin keskiluokkainen mieli pystyisi mitenkään käsittämään: valtavia rintoja, laveaa huumoria, järjettömän kiemuraisia juonirakenteita ja johdonmukaisen vastarintainen asenne.

***

SAME IN ENGLISH:

12.5. THURSDAY: DEM DIRTY DANES…

18:00 Venom
20:00 Treats from the Candy Store
22:00 The Daughter: I, a Woman Part III

During the 60s, a mythical land called Scandinavia held the rest of the world’s imagination captive with its promise of tall, blonde housewives who chose their lovers as they please, and pipe-smoking bourgeois liberal husbands whose lone pleasure lie in seeing their ladies lost in orgasmic bliss. Scandinavia was heaven on earth, a fuckfest supreme, sexual liberation in 24/7 action. The capital of this magic wonderland was called Copenhagen, the nation surrounding said city Denmark (or Sweden, depending on whom you asked). The revolution would start there!

All of which sounds benignly delirious in hindsight. And yet, without Denmark our splendid movie orgy most probably wouldn’t happen like this. For the Danes did things back then nobody else since even dared to think about – like wholesome family entertainment with porno interludes. And yet, things were much more complicated, contradictory – the freedom many a Dane meant was something very different from what folks out in the world made of it. Few films exemplify this as perfectly as Knud Leif Thomsen’s Gift (1966), a sardonically double-edged tract against pornography that is walling in nudity and graphic sex (made decent by fat, white, authority-enforced crosses!), a pretty twisted piece of work now considered a milestone on the road to a censorship-free Denmark. A program curated by Dolly Kuhn with Treats From the Candy Store will then offer an overview in short-form porn of what happened next, so to speak: Look forward to choice Color Climax-nuggets, gems by master stylist Lasse Braun, as well as many a foreign-made movie cashing in on the Denmark-hype. The first day ends with one of the most astonishing films of the period: Mac Ahlberg’s coming-of-age tale Tre slags kærlighed (1970)

Venom
(Gift; Knud Leif Thomsen; 1966; 35mm; 96min)

Teorema (1968) the Danish way, and two years earlier at that! Per, a young hedonist hunk from the swinging set slowly invades a middle-class family: The daughter of the house gets fucked and filmed while doing the dirty, then her mom is invited to look at the movies in their maker’s company… A forgotten masterpiece of New Waves filmmaking by Danish cinema’s first modern agent provocateur who relished taking the nation to task for its vanity and bigotry – a job where conservative rants and progressive sermons soon can sound the same…

Treats From the Candy Store
(8mm; 80min)

When censorship got finally abandoned in ’69, Denmark’s pornographers went into creative overdrive, with shorts as their main product of choice. Super-8 fuck-flicks were a gold mine: Produced for a fistful of Crowns with talents from home as well as abroad, the films could be sold for enormous sums. The results were varied in terms of quality, to say the least: Peter & Jens Theander of Color Climax fame and notoriety preferred thrashing out rude stuff with an edge of the outrageous; Ole Ege showed a neck for the dirtily folksy; while Lasse Braun made porno look classy and refined. Mind, the latter was in fact an Italian – which is merely one example of how Denmark, Scandinavia became an international attitude imitated everywhere between Hong Kong and Los Angeles. Dolly Kuhn’s splendid selection will give you a mighty fine idea about all that Denmark could mean in the 60s and 70s when the subject was sex!

The Daughter: I, a Woman Part III
(Tre slags kærlighed; Mac Ahlberg; 1970; 35mm; 83min)

Female self-discovery was a staple subject in 60s and 70s porno: Teenage virgins get wise to the world by way of a vast variety of cocks, bored housewives getting hotter and hotter by experimenting around… Tre slags kærlighed belongs to both varieties, for it’s the story of a daughter who goes on a sex spree after finding her mother fucking another man – a mother who only remembers too well how things were when she was her age…. A masterpiece in the œuvre of Mac Ahlberg, an early virtuoso of Scandinavian erotica, whose nice feeling for light touches makes the sometimes emotionally delicate story of early desire and late disappointments a mellowly engaging experience.

***

13.5. FRIDAY: PRETTY (CRAZY) IN PINK

19:00 Tokyo X Erotica
21:00 Underwater Love (Onna no kappa)
23:00 An Aria on Gazes (Uwaki-zuma : Chijoku-zeme)

For several decades, Japanese cinema consisted mainly of sex films – we’re talking about up to two-third of the annual production during the 1970s and ’80s. The majority of those are pink eiga: soft-core erotica destined for specialized theaters where the usually hour-long works are shown in triple bills, non-stop, to this day. A particularity of pink eiga is its extraordinary connection to the avant-garde and the underground: Already in its earliest stages, during the mid-60s, directors used this sphere of productions for all kinds of experiments – be they political, be they formal(ist). During the 80s, pink eiga became something of a sanctuary for the artistically more adventurous minded. Zeze Takahisa (Tokyo X Erotica; 2001) eg. managed to create genuinely Buddhist movies whose carefree seriousness and formal inventiveness are unlike anything in modern cinema. His student Imaoka Shinji, one generation on, made teenage awkwardness and melancholia his main subject – with sometimes perplexing results, as witnessed by his magnum opus: Underwater Love (2011), a campy musical about the death-conquering powers of puppy love eternal! Another of Imaoka’s teachers and an old comrade-in-arms of Zeze: Satō Hisayasu, became an international 80s festival and art-house celebrity due to his deeply challenging narratives about the masochism of desire and the sadism of longing… His An Aria on Gazes (1992) is perfect way to end day 2, and lead over to Peter Strickland’s treasure chest.

Tokyo X Erotica
(Zeze Takahisa; 2001; 35mm; 77min)

Which time is longer: The one before being born or the one after death? Many a Zeze films is haunted by questions like this. Tokyo X Erotica, his grand essay on millennial fears and hopes, is part spiritual science fiction, part political fantasy, a journey from the future back into the past featuring ao. a butt-fuck-happy reincarnation rabbit (don’t ask, just watch!) and other sometimes angelic sometimes demonic creatures, often engaged in extravagant sex involving eg. wildly colored plastic toy guns filled with freshly sucked-off cum… All that apropos the story of a young man’s death during a terrorist attack, and the way his friends try to grapple with this.

Underwater Love
(Onna no kappa; Imaoka Shinji; 2011; 35mm; 87min)

Fish factory employee Asuka is supposed to marry her boss. Until Tetsuya pops up, an old schoolmate who always had a crush on her – and died seventeen years ago. Tetsuya was reborn a kappa: a creature of Japanese folklore with a tortoise shell, a big bird’s beak, three anuses and a tiny, bowl-like dent on the top of his head that always has to be filled with water – otherwise he’ll die. Their love proves lasting – but as beings from two different realms, one will have to die so that the two can join and be together forever… Imaoka at his finest: tender, enchanting, go-for-broke crazy, and sweet above all else. All singing, all dancing, all fucking – a film like the life we all dream of!

An Aria on Gazes
(Uwaki-zuma: Chijoku-zeme; Satō Hisayasu; 1992; 35mm; 64min)

A mysterious man called Takano runs a sex club where women get drugged with Halcion, so that they sleep while others pleasure them as they seem fit – a motive already found in one of modern Japanese literature’s most striking works, Kawabata Yasunari’s Nemureru bijo (1961). Yet, where the Nobel prize laureat wonders about the fleetingness of male prowess, Satō sends his characters into a series of ever stranger encounters – whether these are real or imagined, wet dreams or nightmares: nobody knows. One of Satō Hisayasu’s signature films: An eery, self-reflexive masterpiece full of postmodern ironies, so out-on-a-limb with its images and ideas it still dazzles even the most jaded viewer.

***

SATURDAY 14.5.2016
CARTE BLANCHE FOR PETER STRICKLAND

17:00 Peter de Rome: The Grandfather of Gay Porn
19:00 Thundercrack
22:00 Seduction: The Cruel Woman
00:00 Mano Destra

A few weeks after the first Viva Erotica folded, we met Peter Strickland at a festival in Switzerland. When we showed him our program leaflet, he gasped with delight. So we asked him: Would you like to be our special guest curator next year? While we were still exhaling the question mark, he answered with a bright-eyed: Yes! And nothing could stop him, neither upcoming projects nor other invitations: He’ll be with us and talk about his choices, some of which are immediately connected to his films (he repeatedly cited eg Cleo Übelmann’s 1985 Mano Destra as a key inspiration for his 2014 The Duke of Burgundy), others with his movie passions as such. What lies ahead is a trip through a cinema where: all borders between genres have vanished, porno and high art became one (Peter de Rome, the Grandfather of Gay Porn, 2014; Ethan Reid); the splendid world of camp at its most vivacious and spunky becomes a haven for pansexual play and positive perversion (Thundercrack!, 1975; Curt McDowell); and power games prove to be just a different variety of tenderness (Verführung: Die grausame Frau, 1985; Monika Treut & Elfi Mikesch)

Peter de Rome, The Grandfather of Gay Porn
(Ethan Reid; 2014; DCP; 97min)

Peter de Rome made gay porno like nobody else: Tales sometimes sinister sometimes light, related with elegance and grace. The Men looked good and did fine things to one another, even when they’re rude or naughty going downright nasty. Fashion is of some importance to their sense of self, and so is a love for ancient beauty. Ethan Reid committed a cinephile act of worship with his documentary. Note should be made that the film’s producer, David MacGillivray, is the author of Doing Rude Things: History of British Sex Film, 1957-81 (1992), still the seminal study on the subject. Here are certainly folks at work who know for once what they’re talking about!

Thundercrack!
(Curt McDowell; 1975; 16mm; 120min)

The high mess of camp cinema; a porno with straight and gay scenes alike; a dark house-story about strangers looking for shelter and finding surprising passions, in which slowly but inevitably all genre borders collapse – shrill melodrama reams trash horror’s ass, comedy vulgar licks thriller pussy, with the old tease musical lurking in the shadows and that polymorphous pervert animation popping up at the least expected moment (albeit not in every print for cartoons can be a bit prissy and a diva to boot). Curt McDowell was one of gay avant-garde cinema’s geniuses, a grandmaster of garish taste and outré gestures whose vision was too far-out a mix of the mundane and the eccentric even in the radical-happy 70s.

Seduction: The Cruel Woman
(Verführung: Die grausame Frau; Monika Treut & Elfi Mikesch; 1985; 35mm; 84min)

Leopold von Sacher-Masoch’s immortal tale, Venus im Pelz (1870), done the very late Young German Cinema way as a piercing psychodrama with canes and chains, all tongue in cheek, a bit heady, slightly campy, and very, very cool with a mildly disdainful sneer. Wanda, here, is a dominatrix who turns her very public sessions into performance pieces – fittingly, one of her slaves is portrayed by Peter Weibel, art scene zampano extraordinaire who for once has to swallow it all; Udo Kier, all the while, delivers the maybe most memorable Gregor in world cinema. The end is all betrayal, and the pleasure of losing out to true love…

Mano Destra
(Cleo Übelmann; 1985; 16mm; 60min)

An incunabula, a film cultural comet: Cleo Übelmann, star and auteur of Mano Destra, made with this her lone piece of cinema, a veritable watershed in sex as well as underground AV-arts that back in the 1980s became an instant classic, only to be lost to time again. It’s not the films fault, for Mano Destra today looks maybe even better than ever: Glacial and severe and shiny, formally of supreme rigor, force and strength while intellectually lucid and piercing. A monument of lesbian erotica, the kind that leaves marks.

***

15.5 SUNDAY: THE AMERICAN TENDERNESS

15:00 Lonesome Cowboys
17:00 Cine-Nudes by James Herbert
19:00 Beneath the Valley of the Ultra-Vixens

What the Danes did for pornographic film as general entertainment, US off cinema in its many shades did for its high-brow variety between underground and avant-garde. Although, as ever so often, the seemingly well-separated levels of taste and distinction are closer to each other than we might think – wasn’t eg. Andy Warhol so impressed by the success of Mac Ahlberg’s Jeg – en kvinde (1965) that he made his very own rent boy-riff on the subject called I, a Man (1967)? Therefore, closing the orgy with a few treasures from the mighty chest of US erotica apart seemed like a sensible idea. Warhol was a must here, with his idiosyncratically irascible cum lazily languid take on the Spaghetti Western-craze, Lonesome Cowboys (1968): the true cinephile’s pop piece of choice. A program of shorts offers a glimpse at the universe of painter-filmmaker James Herbert who for some four decades filmed nothing but cinematic nudes – brief sketches of invariably stunning youngsters where the moment’s inspiration and a yearning for something eternal and transcendental become one. To end on a high note of goofy delight and madcap inspiration, nothing could be better than late Russ Meyer – Beneath the Valley of the Ultra-Vixens (1978) is a feast of delirious editing and absurd visual puns, as well as a final paean to the power and the glory of the quarktasche at her most zaftig. The master himself sends us home, to bed, with a long monolog full of top heavy philosophy and vixen wisdom.

Lonesome Cowboys (Andy Warhol; 1968; 35mm; 109min)

By the late 1960s Warhol’s cinema had (re)discovered the joys of story-telling – on its very own terms, of course. Which means: The superstars pose and prance, delivering lines seemingly invented on the spot, ending in dialogues full of pregnant pauses, curious holes and unexpected breaks in the flow. Everything here is imbued with the utmost amount of deliberation – even walking from a barn to a pasture looks like an exercise in a coolness supreme when done by the likes of Joe Dallesandro or Taylor Mead. Now, imagine a wacked-out Western version of Romeo and Iuliet (~ 1590s) with too many hormone-mad cowpokes and too few women around and one gets an idea what Warhol (in tandem with writer & uncredited co-director Paul Morrissey) does here for and above all to the history of Hollywood’s most American genre… One of the film’s project titles, by the way, was The Glory of the Fuck!

Cine-Nudes by James Herbert
Night Horse (1976; 16mm; 38min)
Automan (1988; 16mm; 20min)
Kolja & Sana (1995-96; 16mm; 25min)

Starting in the Mid-60s, James Herbert focused his filmmaking on a single genre: the nude – in fact, he’s the only auteur in film history to do so. His models he found among the people around him: first friends, later students and their friends. He only filmed women and men in their late teens, early twenties. With all of them, he made something of a pact: They’d meet at a motive agreed on before where they’d do a session during which they’d improvise with their surroundings as well as each other; with the material gathered, Herbert would then vanish in his studio where he’d study the footage, slowly creating precious weaves of time, works fragile and precious, beautiful, seductive and sensual. Mind that they cover a vast variety of moods: Automan (1988) eg. has that certain Beckett something, while Kola and Sana (1996) smells above all like teen spirit…

Beneath the Valley of the Ultra-Vixens
(Russ Meyer; 1978; 35mm; 98min)

Towards the end of the 70s, huge jugs alone didn’t do the trick anymore, so even Russ Meyer who delighted more in teasing than showing felt the need to deliver dirtier, more in-your-face goodies. And deliver he did in his arguably most pornographic film – by letting his imagination run wilder than ever. See Martin Bormann getting straddled in a coffin by radio preacheress Eufaula! Follow Lavonia’s quest for vaginal sex which will lead her to dress up as Mexican stripper Lola Langusta and use a sock as a condom!! Meet SuperSoul from Austria!!! Meyer was always a surrealist who got a kick out of things going way out of proportion – with him, everything was bigger, louder, more vulgar therewith sublime than the middle-brow would allow: Huge jugs, broad jokes, insane plots full of absurd twists and turns, all in good humor and with a bad-ass anti-authoritarian attitude. And never more so than here!