NV-toiveuusinnat: The Last House & Hard Ticket to Hawaii 11.5.2019

Night Visions -toiveuusinnat:
THE LAST HOUSE ON DEAD END STREET ja HARD TICKET TO HAWAII

Night Visions ja WHS Teatteri Union tehostavat täydellistä hipovaa palveluaan tarjoilemalla nyt yleisön pyynnöstä kaksi uusintaesitystä kevään 2019 Night Visions -festivaalin ohjelmistosta. Molemmat klassikkohelmet esitettiin kaikkien aikojen ensimmäistä kertaa valkokankaalla Helsingissä festivaalin huipentaneessa yömaratonissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 13.-14.4. yhden ainoan kerran. Nyt on siis tarjolla ainutkertainen tilaisuus nauttia näistä timanteista ensimmäistä kertaa myös aavistuksen vähemmän ponnistuksia vaativina esitysaikoina.

11.5.2019 klo 18.15
THE LAST HOUSE ON DEAD END STREET
The Last House on Dead End Street saattaa haiskahtaa halvalta yritykseltä rahastaa The Last House on the Leftin (1972) menestyksellä. Mitä vielä. Rip-off -tittelin takaa lymyilee omaehtoinen sleaze-pommi, jolla ei ole mitään tekemistä Wes Cravenin klassikon kanssa.

Vuonna 1972 englantilaista kirjallisuutta opiskellut Roger Watkins, 24, päätti tehdä elokuvan. Inspiraation lähteenä olivat Charles Mansonin ”perheen” suorittamat verityöt. Koska budjettia oli vain 3 000 dollaria – ja siitäkin leijonanosa meni ohjaajan amfetamiiniriippuvuuden lääkitsemiseen – Watkins kirjoitti, tuotti, leikkasi ja esitti vielä pääroolin. Krediiteissä maestro peitteli aktiivisuuttaan pseudonyymeillä.

”Viktor Janosin” nimiin laitettu, surrealistisiin mittoihin kasvava niljake kuvaa porno-ohjaaja Terryä, joka havaitsee yleisön kaipaavan jotain kovempaa. Sitä tuottaakseen hän houkuttelee elokuvanteosta kiinnostuneita ihmisiä hylätyssä rakennuksessa järjestettäviin koekuvauksiin. Projektin snuff-luonne paljastuu wannabe-tähdille liian myöhään.

Terryn tuotosten realistisuus herättää katsojissaan kauhua. Sama päti Watkinsin elokuvaan. Huhut hirmutöiden autenttisuudesta ympäröivät ensi kertaa 1973 julkaistua tuotosta vuosikausia, ja tekijöiden tekaistut nimet vain voimistivat mielikuvaa. Pornoakin ohjannut sekä Otto Premingerin ja Nicholas Rayn (!) tuotannoissa työskennellyt Watkins otti elokuvan julkisesti nimiinsä vasta vuonna 2000. Senkin jälkeen The Last House on Dead End Street on syystäkin säilyttänyt maineensa yhtenä eksploitaatiohistorian pahamaineisimmista elokuvista.

78 min
Esitysformaatti: DCP
USA 1977
a.k.a. The Cuckoo Clocks of Hell / The Fun House / At The Hour of Our Dead
Ohjaus, käsikirjoitus, tuotanto ja leikkaus: Roger Watkins
Rooleissa: Roger Watkins, Ken Fisher, Bill Schlageter, Kathy Curtin, Paul M. Jensen
Kieli: englanti, ei tekstitystä
Ikäraja: 18

”Terminally seedy”
– Kim Newman, Nightmare Movies

”Just watching Last House involuntarily increases one’s tolerance to shock”
– Bill Landis & Michelle Clifford, Sleazoid Express

”So relentlessly nasty and perverse that it more than deserves the ’It’s Only a Movie’ tagline”
– David A. Szulkin, Wes Craven’s Last House on the Left- The Making of a Cult Classic

11.5.2019 klo 20.15
HARD TICKET TO HAWAII
Andy Sidaris (1931-2007) kehitti lähes täydellisen viihde-elokuvan kaavan. Siihen kuuluu Playboy-puputyttöjä, monimutkaisia agenttioperaatioita, aurinkoisia rantamaisemia eikä yhtään tylsää hetkeä.
Hard Ticket to Hawaii on suuren maailman Visa Mäkisen magnum opus.
Huumekauppaa tutkivien undercover-kyttien Donnan ja Tarynin poliisityö kokee kolauksen: peitefirmaksi perustettu lähettipalvelu sotkee keskenään eläintarhaan matkaavat käärmeet ja salaperäiset erikoismatelijat.
Eikä tässä vielä kaikki. Matkalle osuu huumelordin timantteja, ninja-aseita, pumpattavaa barbaraa kanniskelevia skeittareita, frisbeen heitosta innostuvia vartijoita sekä vessanpytyssä piilotteleva pyton, johon on pumpattu toksiineita syöpää sairastavista rotista!
Onneksi Donnaa deittaava agentti Rowdy Abilene (Kauniit ja rohkeat -ikoni Ronn Moss) saapuu jeesaamaan kaunokaisia. Actionin lomassa peitto heiluu koko yön maratoneissa.
Juonesta on turha etsiä tolkkua, mutta häpeilemätön eksploitaatio ja Sidarisin mutkaton miellyttämisen halu takaavat, että camp-connoisseurit viihtyvät. Ridgenä suomalaistätien päiväuniin uineen liiterileukaisen Mossin ”karisma” viimeistelee lopputuloksen. Tervemenoa trash-paratiisiin!

96 min
Esitysformaatti: DCP
USA 1987
Ohjaus ja käsikirjoitus: Andy Sidaris
Rooleissa: Ronn Moss, Dona Speir, Hope Marie Carlton, Harold Diamond

”Lively mix of exotic scenery, erotic escapades, sinister plot twists, violent shoot-outs, and mucho distaff skin that owes as much to Russ Meyer as it does to James Bond.”
– The Phantom / The Phantom’s Ultimate Video Guide

”Greatest Andy Sidaris movie ever made”
– Mitch Lovell / The Video Vacuum

”Often considered Sidaris’ masterpiece and I can see why”
– William S. Wilson / Video Junkie