NV-ennakkonäytös: Midnight Family 23.03.2019

Night Visions ja WHS Teatteri Union tarjoavat ainutkertaisen mahdollisuuden nähdä ennakkoon kaksi takuuvarmasti keskustelua herättävää helmeä huhtikuun 2019 Night Visions -festivaalin ohjelmistosta. Molemmat elokuvat saavat nyt ensiesityksensä Suomessa WHS Teatteri Unionissa, mutta kumpikin esitetään myös 10.-14.4. festivaalin ohjelmistossa (festivaalinäytösten esitysaikataulu ja ennakkomyynti 22.3.2019 alkaen osoitteessa www.nightvisions.info)

Night Visions -ennakkonäytös:

23.3. klo 18.15

MIDNIGHT FAMILY

Vaikka eletään vasta alkukevättä, Midnight Famiyn voi tunnontuskitta kohottaa vuoden dokumenttitapausten joukkoon. Amerikkalaisen Luke Lorentzin kurkistus öisen Mexico Cityn pimeimmälle puolelle on kouraiseva, jännittävä, adrenaliinin katkuinen ja ajatuksia herättävä. Kyseessä ei välttämättä ole ilmeisin Night Visions -poiminta, mutta mieleltään avoimen katsojan se palkitsee takuuvarmasti.

Lähtökohtana on oivallus, että 14 miljoonan asukkaan Mexico Cityssä operoi alle 45 ambulanssia valtion rahoituksen turvin. Mielipuolinen järjestely on synnyttänyt yksityisen sairasautosektorin, jonka pelisääntöinä ovat melkeinpä viidakon lait. Viranomaisten keskeisin rooli yhtälössä tuntuisi olevan lahjusten vastaanottaminen yrittäjiltä.

Kamera seuraa Ochoan perheen miesväen ambulanssibisnestä lähietäisyydeltä. Isäukko Fer ja 17-vuotias Juan viettävät yönsä lähinnä odotellen seuraavaa keikkaa. Mukana pyörii usein myös yhdeksänvuotias pikkuveli Josué.

Kun radioaalloilta kantautuu tieto onnettomuus- tai rikospaikasta, alkaa kuolemaa pelkäämätön kaahaus suurkaupungin liikennevirrassa. Pokan saa se, joka ehtii ensimmäisenä pelipaikalle. Tämäkään ei tosin takaa lihavaa tilipussia. Villissä bisneksessä päävastuun kantavat ambulanssiyrittäjät, joille asiakas maksaa jos jaksaa tai pystyy.

Lorentzen on koostanut elokuvansa 80 yön aikana kuvaamastaan materiaalista. Ohjaaja pokkasi työstään dokumenttielokuvasarjan parhaan kuvauksen palkinnon Midnight Familyn maailmanensi-illan yhteydessä Sundance-festivaalilla tammikuussa.

Lopputulos ei pyri avaamaan ilmiön taustoja saati hiero valmiita ajatuksia yleisön kasvoihin. Päähenkilöihin tarkentavat kuvat puhuvat puolestaan, välillä karusti ja riipaisevasti mutta myös myötätuntoa ja toivoa herättävästi.

MIDNIGHT FAMILY

81 min

Esitysformaatti: DCP

USA/Meksiko 2019

Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus: Luke Lorentzen

Tuotanto: Kellen Quinn, Luke Lorentzen, Daniela Alatorre, Elena Fortes

Musiikki: Los Shajatos

Mukana mm. Juan Ochoa, Fer Ochoa, Josué Ochoa, Manuel Hernández

Kieli: Espanja, englanninkielinen tekstitys

Liput 9€, yhteislippu molempiin elokuviin 16€


Night Visions -ennakkonäytös:

23.3. klo 20.00

THE STANDOFF AT SPARROW CREEK

The Standoff at Sparrow Creek oli viime syksynä Toronton elokuvafestivaalin kovamaineisen Midnight Madness -sarja villi kortti. Tiukasti dialogivetoinen trilleri loisti kauhupainotteisessa joukossa komeasti edukseen.

Henry Dunhamin esikoispitkää ei ole turhaan verrattu Quentin Tarantinon ja David Mametin töihin. Lopputulos on kuin 2010-luvulle päivitetty Reservoir Dogs, jossa tuntuu myös tuulahdus 1970-luvun rosoisesta ja rohkeasta elokuvantekemisen kulttuurista.

Näyttämönä on michiganilainen varastorakennus, johon puolisotilaallinen survivalistiryhmä vetäytyy kriisikokoukseen. Tunnistamaton asemies on avannut tulen poliisin hautajaisissa sotkuisin seurauksin. Iskuun on käytetty erikoisvalmisteista kivääriä, joka vaikuttaa olleen peräisin ryhmän tarkoin vartioidusta asereservistä. Syyllinen on siis löydettävä joukon sisältä keinolla millä hyvänsä ennen virkavallan vääjäämätöntä kohtaamista.

Hahmogalleria leikittelee kontekstiin kuuluvilla stereotyypeillä – uusnatsi, ex-poliisi, sulkeutunut sosiopaattinuorukainen ja niin edelleen – mutta jokainen henkilö piirtyy uskottavaksi. Vaikka yhdestäkään sielunveljiään kyräilevästä antisankarista ei ole edes tarkoitus pitää, katsojan mielenkiinto pysyy yllä herkeämättä.

Elokuva lepää dialoginsa lisäksi myös häkellyttävän taitavien näyttelijöidensä varassa. Sakea tunnelma hikoiluttaa kämmeniä, väkivallan uhka on läsnä koko ajan. Rohkea ja täydellisesti toimiva ratkaisu on myös ääniraidan jättäminen kokonaan vaille musiikkia. Juonenkuljetusta tukee hienosti pitkässä elokuvassa debytoivan kuvaaja Jackson Huntin kädenjälki, joka irrottaa hämmästyttäviä tehoja varastorakennuksen varjoista.